Siirry pääsisältöön

Korkeimmalla

Pimeinä yön hetkinä ja elämän kalkkiviivoilla, ihminen kertaa kokemaansa elämän antia. Onko kaikki ollut sitä samaa ponnistelua vuodesta vuoteen. Oletko, ainakin omasta mielestäsi, pistäytynyt jonkun kukkulan laella? Elämä on näin ollen tarjonnut tapahtuman, joka on jäänyt suloisesti hieromaan mieltä. Pelannut ehkä pitkissä urheiluhousuissa kireitä otteluita, jotka viimein, suu tuohenkuivana on vihdoin voitettu. Makeita muistoja!!

Onko se poliittinen paikka? Ensin monet ystävät innostivat, sitten vielä tahti kiihtyi. Lopulta herännyt kiinnostus on johtanut kunnalliseen lautakuntaan, valtuustoon, kaupungin oman varallisuuden valvontaan, jota kohtaan jo peräti koululaisena, tunsit asiantuntevaa mielenkiintoa. Siinä toki onnelliseen aikaan, että menetettiin vain pukuompelun oppikurssi, kaikkine malleineen ja mittoineen, alkoholisoituneen opettajan vasta itsenäistyneeseen Tallinnaan lupaamana lahjoituksena. 

Vai ilkikurinen tapaus Moskovan Kremlissä Vastaaottojen Palatsissa, mihin turistiretkikunnilla ei ollut mitään asiaa. Tavannut karhulalaisen paperikoneita valmistavan konepajan suuren päällikön, joka hämmästyneenä kysyi: "...mitäs sinä täällä teet! Ai, että vastaus hekotti vieläkin. Kysymys saavutti nimittäin valtiomme virallisena pienteollisuuden ja sen ulkomaankaupan edustajan, minut. Rotaryveljeys päättyi heti seuraavassa kokouksessa, hän irtisanoutui.

Ehkä Suomen Pankin pelituttavuus pääjohtaja, myöhemmin tasavallan presidentti Mauno Koiviston kanssa? Ensin lentopallopeli, sitten sauna ja ruoka. Kun  korkeat vieraat rupesivat viihtymään. Kovin keskustelu käytiin, tietysti pelimiesten kesken sinutellen, talojen rakentamisesta noin yleensä. Vastavierailu varattiin heti, kaikkein korkein oli jo silloin turvamiesten vartioima. Lentopallo ja keskinäinen kunnioittaminen yhdisti, vaikka uskoimme eri puolueisiin ja liikuimme täysin eri tasoilla.

Tämä ainakin nosti kohti kukkulan lakea: ensimmäinen karhulaisten tekemä bussien pesukone, Streamline, toiminnassa  JFK:n lentokentälle New Yorkissa, Amerikassa. Kyllä teki hyvää! Tällä näytöllä kaikki kilpailijat lyödään. Hunajainen muisto! Nyt mennään ja kovaa. Ei meitä enää keikauta kukaan! Niin luultiin silloin, vaan keikauttipa. Ruotsalaisella Marcus Wallenbergillä kun oli silloin voimaa ja suomalaiset sitä ääntä nöyrästi kuuntelivat. Joskus on elämässä makeaa, joskus suolaista.

Yliopistokokemus? Vapaus saada omalla tavallani johtaa tiedekorkeakoulun alaisena yrittäjien koulutusta, viimeisenä, noin kymmenvuotisena aktiiviaikanani. Jokaisen sadan yrittäjän erilainen menestys tai menetys, kätteli tai kouri vatsaa. Niin pitkän aikaa, Menestystä sarallani en osaa itse arvioida. Tehköön sen toiset. Kokemusta ainakin sain. Samanlaiset, pitkäkestoiset yrittäjäkurssit eivät enää talousarvion niukkuuden vuoksi rahoitusta saaneet. Tervehdin ilolla kaikkia yrittäjiä!   







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sota

Järkyttävän pitkä ja monivaiheinen oli JR 1:n taistelutaival Kannaksella 1941, kunnes rykmentti aikanaan Lempaalassa ja Valkeasaaressa saavutti hiekkaiset asemansa. Sain loistavasti palvelevan Karhulan kirjaston kautta käsiini teoksen, joka vavahdutti. Olin itse saanut reserviupseerin kovan koulutuksen ja kurssin (68) aikana kuunnellut Ev. T.V.  Viljasen, läpimurron aikaan  JR 1:n komentajan, esitelmän taistelun raivokkaimmista, räjähtävimmistä ja murhaavimmista kohdista.

Asemasota vuosina 1942-43 yllätti kaikki. Alkoi kansan jatkuva nälkä, armeijalla ja suurimmalla osalla siviilissä.  Se ei kuulunut alupitäen sodan suunnitelmiin. Taistelut rintamilla kyllä rauhoittuivat, mutta armeijan olosuhteet eivät. Kuravesi, täit, luteet ja rotat vierailivat vuosikausia korsuissa nukkuvien luona, jopa ruoassakin. Pimeänhämärää joka paikassa. Kynttilöitä ei ollut koko aikana riittävästi. Ei tuikkinut joukottain öljylamppuja korsuissa. Radioita oli jos oli. Kansanhuollolle tehtiin halkoja, kerätti…

Polku

Uusi kaupunginjohtaja on nyt valittu. Kaikki haluavat onnitella, me mukana. Nyt pian on valittava se polku, jota koko kaupunkia aiotaan kuljettaa. Ikivanhana numeromiehenä teen ehdotuksen: Kaikki uusiksi! Olemme turhan kauan kiemurrelleet kivuliaassa rahapulassa.  On etsitty vain velansaannin mahdollisuuksia. Vaaleanpunaista tapaa on käytetty, jotta saataisiin edes näennäisesti onnistumisia.  Uusi avaus näyttäisi todellista rohkeutta. Oikeitten neuvonantajien vuoro on nyt - valtiokonttorin mustatakkisten - eikä  minkäänlaista kippurointia.

Taistelun väistäminen ei merkitse heikkoutta. Jos voimat on tuhlattu loppuun ja jatkuvasti tehdään vääriä päätöksiä, on syytä etsiä uusi polku. Kaikki tilastot, joita nyt kannattaa uskoa, julkaisevat vain tietoja huonoista tuloksista. Ne eivät osoita, että kaikki päättäjät olisivat heikkoja. Eivät  vain kyenneet vastustamaan poliittisesti reheviä lupauksia.  Terveille raiteille vievää polkua, ei siitä syystä ole löydetty. Kuunneltiin liian kauan vää…

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…