Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kivipohjaa odotellessa

Olemme eläneet 2000-luvun alkua elintasokuplassa. Meille jauhoivat silloin hyvää kaikki paperi- ja sellukoneet, meitä kateellisena katseli puoli maailmaa, yhtenä syynä valloittaen porskuttava Nokia. Olimme elintasossa melkein saavuttaneet Ruotsin. Olimme omasta mielestämme rikastuneet yhdeksi maailman mahtavista.. Eikä saavutetuista eduista meidän pitänyt koskaan tinkiä, sen opetti meille ay-liike. Kuinka moni meistä silloin osasi ennustaa sen miten vaikeaa on tulla elintason mäkeä alaspäin? Pitäisikö muun muassa Kotkan edelleen lainata ja jättää velkansa vain makaamaan tulevalle nuorisolleen? Ainakin se olisi pitänyt kyetä ennustamaan, että oman elintasonsa kohottamiseen kaikilla maailman kansoilla on sama oikeus. Tämän me ainakin unohdimme.  Työt alkoivat kuitenkin valua niihin maihin, jotka pitkään olivat nauttineet olosta kehitysmaana ja saaneet kehitysapua. Ennen kuin aavistimmekaan, se osa maailmaa, joka omana aikanaan oli johtanut kehitystä, joutui saamaan ja ottamaan p...

Soitto on suruista tehty

Paikallisen sanomalehden lukeminen - Kotka jatkaa karsimista - oli surullista. Vaikka niin sanottu kehitys oli kyllä ennalta tiedossa, lukujen ikään kuin virallistuminen oli lukijalle vaikea paikka. Kotkassa on tehty konsulttien kehoituksesta niin monta tyhmää päätöstä, ettei sanomalehden tiedoanto enää tyrmistyttänyt. Vain se, että jokainen velkaeuro tulee tulevien sukupolvien maksettavaksi, se suretti. Vasta ensi vuonna näkyvät nimittäin valtakunnan jo sovitut kehyspäätökset. Mitä sitten tapahtuu? Talousarvion perusteet vuodeksi 2015 on nyt laitettu pureksittaviksi paperille. Niihin tuskin sisältyi se korjausvelka, joka meillä vain sumuisesti hallussa. Siellä jossain se on, tulkoon silloin kun tulee. Tarkoitan tässä myös kaupungin koko huoltoa rasittavaa viemäri/vesijohto- putkivelkaa, joka ennalta aavistamattomasti vaanii talouttamme. Käsittääkseni sitä myrkky-ilmiötäkään, joka nyt Keskuskoulun remontissa pulpahti esiin, ei ole alun perin tutkittu riittävästi. Täytyy kai se myr...

Siili pistää kipeästi

Suomalaisia kummastuttaa itänaapurimme viimeaikainen käyttäytyminen. Kaikille pitäisi olla selvää, myös Venäjälle, ettei naapurivaltioiden rajoja enää voi kynän vedoilla muuttaa. Totta kai pienessä valtiossa tunnetaan lähihistoriasta johtuen levottomuutta, Varsinkin, kun vielä lentokoneiden rajaloukkaukset sattuvat samaan aikaan. Puolustuslaitoksemme valmius on syystä kansalaistensa erikoistarkkailussa. Mikä saa valtion, jossa demokratia ymmärretään täysin eri tavalla kuin läntisissä maissa, muita uhkaamaan? Hyväksyn vain yhden mielipiteen ja pidän sitä luonnollisimpana: Venäjä ja Putin ovat levottomia omasta taloudestaan. Maa on luonnorikkauksiaan säästämättä elänyt vain päävientituotteittensa varassa, öljystä ja kaasusta. Monipuolisempi tuotanto ei ole samana aikana päässyt läheskään samassa mitassa käyntiin. Korruptio syö suunnattomia varoja. Venäjällä on kuviteltu pysyvästi pärjäiltävän edullisella öljyllä ja sen jalosteilla. Mutta helpot hedelmät on jo poimittu. Siinä maass...

Asummeko hyvinvointivaltiossa?

Korkea koulutustaso kuuluu hyvinvointivaltion kärkitunnuksiin. Koululutuksesta jopa käydään sotaa eri yliopistojen ja muiden valmistuslaitosten välillä. Näin oppilaitosten kyky ja rahavarat tuottavat muun muassa tarjontaa, joka saa potentiaalisen oppilasainekseen valintatilanteessa liikettä.   Löytyykö työpaikka valinnassa olevilta saroilta opiskelun päätteeksi? Mitä valinta tulee vaikuttamaan ansiotasooni? Koulutustason korottamisen pitäisi tuottaa erikoisosaamista. Erikoisosaamiselta taas odotetaan parempaa palkkaa. Opiskelupaikan valinnasta siis syntyy samalla elintasovalintoja. Erikoisosaaja ei ole mikään tavallinen kadulla kulkija. Syntyykö silloin vaara, että korkeampi koulutus polarisoi hänet hyväosaiseksi, tavallisiin ihmisiin verrattuna ja eikä tasa-arvo enää kuulukaan hyvinvointivaltion keskeisimpiin ominaisuuksiin? Kaikki poliitikot kehuvat puolustavansa "pientä ihmistä". Mistä löytyvät globaalisessa mailmassa ne kaikkein pienimmät? Maahanmuuttajista, sai...

Nauhakaupunki

Matkasta Venäjältä Suomeen, samoin kuin Suomesta Venäjälle, puhutaan ja kirjoitetaan tulevina vuosina nykyistä enemmän. Sitten kun liikenne hightec-pikitiellä alkaa kasvaa. Silloin itsestään piirtyy esiin se luonnonmukainen nauhakaupunki, johon kuuluvat kaikki lopulta hyvin toinen toisilleen kelpaavat tienvarsikunnat. Uusi liikennepotentiaali kerää - kokemuksen mukaan - ihmisiä ja toimintaa. Sinne kokoontuu ja kehittyy itsestään uutta aloitteellisuutta. Nauhakaupungiksi muotoutuu yhtenäinen ja luonnollinen alue Vaalimaalta Kotkaan, ehkä Pyhtäälle saakka. Mitä enemmän Helsinki kasvavilla nähtävyyksillään vetää puoleensa autoturisteja, sitä useampi matkailija haluaa pysäyttää ajonsa luonnollisista syistä, virkistyäkseen moderniksi rakennetussa matkailukeskus Kyminlinnassa. Siitä sitten huristelua vaatimaton tunnin pätkä ja turisti on parhaassa paikassa, missä pohjoiset kansat kykenevät omaa kulttuuriaan vierailleen esittämään, Helsingissä. Pohjoisten kansojen elintaso ja hyvinvoin...

Vain oikeiden arvojen kanssa voi elää

Itsenäisyyden ja kansallisuuden arvot perustuvat kansamme vapaaseen, omaan tahtoon. Haluamme elää niin kuin me olemme lakimme laatineet. Näitä kalleimpia arvoja puolustamaan tarvitsemme puolustusvoimiamme. Armeija kuuluu kansamme arvoasteikossa korkeaan ja keskeiseen asemaan. Saadakseen aikaan keskustelua joku voi väittää, että armeijamme on esimerkiksi väärillä hankinnoilla tuhottu. Kyseessä on kova väite. Siihen on pakko ottaa kantaa. On vaikea ymmärtää, että korkeimman sotilaallisen koulutuksen tulokseksi olisi saatu vain strategian tyhmyreitä tai peräti vääriin hankintoihin syyllistyneitä maanpettureita. Uskomme on päinvastainen. Maamme puolustuslaitoksessa palvelee tänään historiamme parhaiten koulutettu, isänmaallinen ammattiupseerikunta.  Jo toisen maailmansodan johtavassa panssarikoulutuksessa tähdennettiin, että panssarivoimien arimmin haavoittuva kohta on sen huolto. Mikäli panssariyhtymän ammus- ja polttoainehuolto saatiin tuhottua, pelkkien vaunujen taistelutaival ...

Ilman vahingoittamisen tarkoitusta

Pistäydyin muutamana päivänä eräässä hyvän palvelun yrityksessä. Yrittäjä itse palveli asiakastaan, taas kerran, ja moitteettomasti. Samaan aikaan, tarmolla, pesi toimipaikan keväisiä ikkunoita työntekijä. Muutamaa hetkeä aikaisemmin oli räjähdyksenomainen uutinen Metsä Groupin uudesta sellutehtaasta Jämsänkoskelle, Keski-Suomeen, valloittanut suomalaisten mielet. Todella valloittanut, koska moneen kuukauteen eivät tiedotusvälineitten otsikot olleet osanneet kertoa muusta kuin alenevasta elintasosta ja tulevista kieltäymyksistä. Että kokonainen miljardi! Suomalaisten laskutaito rahasummista on ennenkin heilahdellut laidasta toiseen. Nyt unohdettiin oitis, että viime vuosina purettujen paperikoneiden arvo oli paperinkulutuksen syöksystä johtuen suuresti ylittänyt tuon taianomaisen miljardin. Suurelta tuntuneesta rahasummalla muutettiin saman tien koko talouselämän toimenkuvaa ja suuntaa: tästä se nousu taas alkaa, elintaso palaa ainakin entiselleeen. Ei tarvitse hyväksyä enää kielt...