Kymmenen
vuotta sitten Kotka sai johtajakseen kielitaitoisen, herrasmieskäytöksisen,
samettiäänellään vaikuttamaan tottuneen, valintahaastatteluissa parhaan
henkilön. Media kohteli tulokasta kunnioittaen ja järjesti runsaasti
palstatilaa.
Heti alkuun johtaja halusi panostaa ”ydinkeskustan”, eli Kotkansaaren matkailuun. Nurin niskoin kääntyi aiemmin koko kaupunkia koskenut kehittämisstrategia, jossa yhtenä oleellisena kohteena vielä oli Kyminlinnan linnoitusalue.
Uudeksi
operaationimeksi tuli ”Kotka lentoon”. Visio sisälsi optimismia ja lupauksia,
kesäpuistojen lumoa, poikkeavaa arkkitehtuuria ja kaiken päälle mielikuvitus
synnytti kaikkine herkkuineen kansainvälisen Kulttuurisataman. Lopputulokseksi
kuvattiin matkailulle ryppäinä tuloja ja työttömyyden nujertajaksi
kosolti työpaikkoja.
Huolimatta
kaikesta hyvästä, työttömyys kaupungissa lisääntyi. Nyt onkin syytä kaivaa esiin
se varojen yhteissumma, jonka kaupunginjohtajamme puheessaan paljasti ottaessaan
vastaan ”elävän kaupunkikeskustan” diplomin:
”Kotka on tähän mennessä
satsannut jo 100 miljoonaa (!) euroa ydinkeskustansa toimivuuteen."
Puhe
jatkui:
”Tällä
pääomasijoituksella on luotu meren ympäröimä ja puistojen ryydittämä
kaupunginosa, jonka taustalla löytyy historian havinaa ja merinostalgiaa. Näin
on luotu kotkalainen itsetunto ja identiteetti, josta mm. Junnu Vainio on tehnyt
maankuulun. Merikeskuksemme on kuin rantautunut Lentävä Hollantilainen, jolle
tämän päivän merimiehet siristävät epäuskoisina silmiään laskeutuessaan puolelta
öin alas Kairon portaita.”
Kommentit