Pelkistetystä paperikoneesta tulevaisuuden menestystarina?

Eri aikakaudet luovat patoutunutta muutosvoimaa. Samalla ne uutta luovalla tuhollaan (Schumpeter) murtavat vanhaa ja kehittävät uusia näkökulmia. Löytyisikö nyt riittäviä muutosvoimia myös niin perinteiselle alalle kuin paperin valmistukseen, missä tuotantoa ovat hallinneet jättipääomien suuryritykset.

Paperimarkkinat elävät valtavaa murroskautta. Tuotteiden tarve paisuu Kiinassa, Intiassa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa jne. Samalla myös paperin tuottajissa tapahtuu muutoksia. Kansainvälisen suurpääoman tähänastinen valta jättää markkinarakoja, niin paperikoneiden valmistuksessa kuin tuotannossakin. Tänään pääoma on kaikilla talouden sektoreilla kohoamassa keskeiseksi. 

Syntyy joukoittain pienempiä varakkaita, sijoittajia, joiden periaatteeksi kohoaa yksinkertaistettu, pienempää pääomavarantoa vaativa, riisuttu tuotanto. Kannattavuus synnytetään supistetulla tekniikalla, missä tähän asti kalliilla automatiikalla on saatu syntymään paperilaatujen nopea vaihdettavuus ja megatuotanto. Ne jätettäisiin vapaaehtoisesti pois laskuista.  

Riisutussa paperin valmistuksessa ei syntyisikään enää jättimäisiä suunnittelu- ja yleiskustannuksia, varoja vaativia käynnistys-, käyttöpalvelu- ja jälkihuollon kustannuksia. Ei enää mahtavia toimitilatarpeita, tutkimuskuluja ja kaikkien näihin sivukuluja. Mutta syntyisi kasvava joukko kapeamman tuotannon ”paperiverstaita”. Kaikki kun eivät halua mennä isosti ja kovaa.  

Kykenisikö Suomen metalliteollisuus luomaan syntyneeseen markkinarakoon sopivasti mahtuvan, automaatiosta riisutun, lyhyttelaisen, minimoituun laji- ja laatuvalikoimaan sovelletun paperikoneen? Kyllä kykenisi. Nyt tällaista mahdollisuutta ja markkinarakoa ei saa jättää toisten hoidettavaksi.