Siirry pääsisältöön

Odotetaanko turismia Pietarista oikealla toivetasolla?

Ilmassa risteilee merkkejä, ettei täällä tajuta niitä ongelmia, joita Pietarin jättiväestö matkailumme markkinoinnille aiheuttaa. Kristallipalloon tuijottajat päätyvät täällä aina uudestaan ja uudestaan samaan mantraan: ”Pietarista tulee kultamunia Kotkan kukkaroon”, vaikka valmiudet yhteistyöhön jättiläisen kanssa puuttuvat.

Toive perustuu siihen, että Pohjois-Euroopan suurin kaupunki on vain vajaan 300 kilometrin päässä ja että sen yli viisimiljoonainen väestö kyetään mainonnan pikku iskuilla havahduttamaan ja saadaan saman tien tulisesti rakastumaan pelkkää vaatimattomuutta tarjoavaan Kotkaan. Elämysten ja kulttuurin vertailussa todellisuus arveluttaa.

Kun pieni ja varaton provinssikaupunki lähtee rynnäkköön jättikokoiseen metropoliin, realistinen tavoitteenasettelu nousee kärkeen. On pystyttävä arvioimaan, millaiseen etenemiseen juuri siinä maastossa omat välineet ja voimavarat riittävät. Ollaan klassisten taisteluteorioiden alueella.

Sotateoreetikko Carl von Clausewitzin ajatuksia on käytetty tuloksellisesti myös markkinoinnin perustotuuksina. Kaikissa valtauspyrkimyksissä on tarkoitus tunkeutua ennakolta tarkoin tiedusteltuun paikkaan, toimet omiin resursseihin sopeuttaen ja jäädä sinne sitten vaikuttamaan.

Väärä toivetaso ja liian pienet valloitusresurssit, niin sotatoimissa kuin markkinoinnissakin, johtavat liian usein murskatappioon ja omien voimien tuhoon. Kotka on investoinut peruuttamattomasti ns. ydinkeskustaansa jo reilusti yli 100 miljoonaa (!) tarjotakseen siellä ennen kokemattomia matkailuelämyksiä pietarilaisille. Onko niitä? Mistä niitä löytää?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist