Siirry pääsisältöön

Odotetaanko turismia Pietarista oikealla toivetasolla?

Ilmassa risteilee merkkejä, ettei täällä tajuta niitä ongelmia, joita Pietarin jättiväestö matkailumme markkinoinnille aiheuttaa. Kristallipalloon tuijottajat päätyvät täällä aina uudestaan ja uudestaan samaan mantraan: ”Pietarista tulee kultamunia Kotkan kukkaroon”, vaikka valmiudet yhteistyöhön jättiläisen kanssa puuttuvat.

Toive perustuu siihen, että Pohjois-Euroopan suurin kaupunki on vain vajaan 300 kilometrin päässä ja että sen yli viisimiljoonainen väestö kyetään mainonnan pikku iskuilla havahduttamaan ja saadaan saman tien tulisesti rakastumaan pelkkää vaatimattomuutta tarjoavaan Kotkaan. Elämysten ja kulttuurin vertailussa todellisuus arveluttaa.

Kun pieni ja varaton provinssikaupunki lähtee rynnäkköön jättikokoiseen metropoliin, realistinen tavoitteenasettelu nousee kärkeen. On pystyttävä arvioimaan, millaiseen etenemiseen juuri siinä maastossa omat välineet ja voimavarat riittävät. Ollaan klassisten taisteluteorioiden alueella.

Sotateoreetikko Carl von Clausewitzin ajatuksia on käytetty tuloksellisesti myös markkinoinnin perustotuuksina. Kaikissa valtauspyrkimyksissä on tarkoitus tunkeutua ennakolta tarkoin tiedusteltuun paikkaan, toimet omiin resursseihin sopeuttaen ja jäädä sinne sitten vaikuttamaan.

Väärä toivetaso ja liian pienet valloitusresurssit, niin sotatoimissa kuin markkinoinnissakin, johtavat liian usein murskatappioon ja omien voimien tuhoon. Kotka on investoinut peruuttamattomasti ns. ydinkeskustaansa jo reilusti yli 100 miljoonaa (!) tarjotakseen siellä ennen kokemattomia matkailuelämyksiä pietarilaisille. Onko niitä? Mistä niitä löytää?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa. Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana...

Kiina

Tavallisen kadunpolkijan tiedot Kiinasta ovat ihan liian hatarat. Aasialaiset silmät eivät vielä kohdista ajatusta oikeaan paikkaan. Kansoja on suuressa maanosassa monta: kiinalaiset, etelä-korelaiset, japanilaiset, taiwanilaiset ja sitten vielä pohjois-korealaiset. Kaikkien silmänluomet poikeavat Euroopassa totutusta. Jo kauppakumpppanuus kuitenkin edellyttää, että maakohtaisia tilastoja tulisi edes kohtuullisesti tietää. Entä se korkea sivistystaso, jota suomalaisilla väitetään olevan? Kyllä mahtavan, nopeasti kasvavan suurvallan olisi saatava sille kuuluva paikkansa kansakuntien vertailussa. Elämisen taso ei vielä ole keskiarvoisesti Pohjolan luokkaa, eikä EU:n. Maan suuri maaseutu-pinta-ala laskee arvioita laajalti. Kasvava väkiluku,joka nyt nyt on yli 1,4 miljardia, pysyy jatkuvasti kovassa vauhdissa. Kiina on jo ohittanut mm. USA:n lihasta saatavan keskimäärän. Tiedot ovat National Geographic-julkaisusta no 2, joka vastaaa niiden oikeudesta. Myös kaupungistuminen on ripeää. K...

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri ...