Siirry pääsisältöön

Mikä näissä kirjoituksissani on eniten kiinnostanut lukijoita?

Lähteä kunnallisista asioista kirjoittamaan näin uudessa mediassa, vaatii hyppyä tuntemattomaan. Teknisesti tarvitsin alkuun melkoisesti apua, kiitokset niille, jotka tekivät palstan avaamisen ja sen kautta kirjoittamisen mahdolliseksi. Aiheista ei missään vaiheessa ollut puutetta. Nyt vaalien jälkeen vielä vähemmän. Kotkahan on politiikan arvioinneille timantinhohtoinen kohde.

Pitkin matkaa lukijoitani kiinnosti, millä perusteilla meidän tulisi valita tulevat asioittemme hoitajat. Toiseksi kohosi selvimmin surullisista surullisin Merikeskus Vellamon excell-taulukon muotoinen kustannuslakelma. Aivan viime päivinä valitsemani henkilön nimi ja ominaisuudet kirjoittajan omaksi valinnaksi valtuustoon olivat kärkenä. Kirjoituksella vimmaa herättäneestä sähkölaskusta oli joka päivä kiinnostuneet kannattajansa.

Kirjoittamisen ohessa kirjoittajan mielenkiintoa on kohottanut se monipuolinen tilastotieto, minkä vain blogisti itse saa palstalla käyneiden määristä. Lukijoiden nimiä kirjoittaja ei luonnollisesti näe, ne pysyvät salaisina. Vain määrät, ja moni muu asia, selviävät runsaasta muusta materiaalista. Sosiaalinen media oli ja on iskussa.

Äimistyin päivä päivältä lukijakertojen kohisevana jatkunutta nousua. Ymmärsin tietysti, että lukijat varmasti olivat usein niitä samoja, kerta toisensa jälkeen. Mutta se, että tämä luku tänään todennäköisesti ylittää 5300 (!) lukukertaa, on ollut hämmentävää.

Lukukerrat ovat tietenkin tulleet pääosin Suomesta, mutta ällikällä totean, että Venäjältä sivuillani on käyty 292 kertaa, USA:sta 99, Saksasta 22, Ranskasta 5, Britanniasta 2, Belgiasta 2, Alankomaista 1, Iranista 1 ja Perusta 1 kerran. Senkin tiedän, millä laitteella ja minkä operaattorin kautta palstaani on katseltu. Mitä ulkomailta käsin palstaltani on etsitty, se on jäänyt selvittämättä. 







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskon pääjohtaja povaa vaikeita aikoja

Keskon pääjohtaja sopeutti suomalaisia ajatukseen, että perinteinen kauppa tulee lähivuosina vähentämääm koko maassa toimipaikoistaan kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Jos määrä todellisuudessa on tätä suuruusluokkaa, tuleeko ilmiö, jos se osoittautuu todeksi, muuttamaan yhteiskuntaa ja jos muuttaa, niin miten. Mistä tällainen tilanne voisi syntyä? Ensimmäiseksi syyksi osoitetaan verkkomarkkinoita, mikä merkitsee, että siirrymme oikein joukolla muun muassa ostamaan kaikkea mahdollista sähköisen verkon kautta. Silloin tarpeemme pitää myyntihenkilökuntaa vähenee. Verkkokauppa olisi suuren vallakumouksen ensimmäinen aiheuttaja. Kauppa kokee elintason alentuessa  muutakin vähentymistä. Jos kehitys tähän suuntaan menisi, mitä se saisi aikaan? Ensi alkuun se lisäisi tietenkin, kuten väitetään myyntiväen työttömyyttä. Osa tämänhetkisistä saisi vastaisuudessa mahdollisesti toimeentulonsa verkkokaupan markkinoijina, pakkaajina tai muussa toiminnassa verkkokaupan sisällä. Pieni osa t...

Pietari, Pietari, Venäjä!

Venäjä on kauan ollut kulttuurivaltio. Pietari oli jo 1900-luvun alussa loistokas kansainvälinen metropoli. Komeus vain oli, niin kuin on tänäänkin, keskittynyt suurkaupunkeihin Moskovaan, Pietariin ja muutamiin väestökeskuksiin. Maaseudulla näkymä ja tien kunto olivat sitten jotain muuta. Automatkailijat sen tietävät, eiväkä olosuhteet ole pian muuttumassa. Kotkassa kaupunkisuunnittelu on vuosikymmeniä keskittynyt turismin odotukseen, ja aina pettynyt. Omasta tarjonnan vajeesta on pyritty pyristelemään irti jollain yksityisellä, pompöösillä rakennuksella, kuten Merikeskus Vellamolla, jonka vetovoimaa ei ole osattu, varoituksista huolimatta, alkuunkaan arvioida. Kaupunkipoliittisen vallan ja Venäjän rakkauden sulautumana onkin sitten liu'uttu todellisuudesta epätodellisuuteen. Merikeskus Vellamon viimeiset kävijämäärät ovat jämähtäneet noin 100 000 henkilöön. Jos valtion ja kaupungin tappioksi yhteisen museon pidosta katsotaan vaikka 1 000 000 euroa, kävijämäärän tulisi ol...

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan? Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se str...