Siirry pääsisältöön

Areena

Oikea kaupunkitaloustieteen emeritusprofessori Loikkanen toteaa HS:ssa esimerkein, miten suomalaiset tuntevat nykyisin, KHL:n kautena, enemmän venäläiskaupunkeja kuin ennen. Samoin suomalaisjoukkueet osataan yleensä nopeasti yhdistää niiden kotipaikkakuntaan. Urheilu ja urheilukulttuuri siis synnyttää  kunnan vetovoimatekijän. Mutta kyse on silloin suurista, kasvavista kunnista, Tampere esimerkkinä. Kunnan kansainvälisyys vetää myös puoleensa asumispaikkaa etsiviä ihmisiä.

Sekä urheilu että kulttuuri ovat emeritusprofessorin mielestä vetovoimatekijöitä. Mutta talousvaikutuksia voidaan myös liioitella. Onko koripallomenestys aikanaan tuonut Kotkaan  lisää asukkaita? Onko äskettäin, toisen nousevan urheilumuodon - lentopallon - karhulalainen kärkijoukkue maan korkeimmalla mestaruustasolla.saanut aikaan tiheitä asukasvirtoja? Vaikka vaikutusta ei tieteellisesti ole tutkittu, voidaan hatusta tempaisten sanoa, että vetovoimaa on korkeintaan vähän.

Kotka ei siis ole kuulunut niihin kaupunkeihin, jotka kulttuurista ja urheilusta olisivat kovin hyötyneet. Mieluummin kotkalaiset ovat luovuttaneet kansainvälisiä kykynuoriaan toisten joukkueisiin. Raha on ruvennut yhä enemmän liikuttamaan, ainakin ammattiurheilussa. Kyvyt on kuorttu pinnalta ja valmennus on keskittynyt yhä suurempiin kaupunkeihin. Oppilaitokset ovat valikoituneet sen mukaisesti. Sieltä kyllä löytyy huippuvalmennusta lähes jokaiseen urheilulajiin.

Valmennuksen taikasanana pidetään nykyisin keskittymistä. Tietävätkö nykyisestä nuorisostamme nousevat kyvyt, että silloisessa karhulalaisesessa miesten lentopallojoukkueessa pelasi itse maajoukkueen päävalmentaja ja että hänen johdollaan harjoiteltiin maaten tehtaan saunan lattialla juuri keskittymistä seuraavaan otteluun? Tietävätkö edes parhaat harrastajat, että jokin viikko sitten kaksi karhulalaisen lentopalloilijan paitanumeroa tallennettiin ikiajoiksi kattoon. Hall of Fame! Nais- ja mieslentopalloilijan. Se oli sentään jotain!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist