Ihmisten mielipiteet ovat kuin liekehtivä kirjo. Jos jokainen pitäisi pysyvinä omat mielipiteensä. olisi niiden hallinta helppoa Mutta kun ohjaavia sanoja satelee monesta suunnasta, mielen ja ajatuksen kenttä sotkeutuu. Minun sisintäni sotki pahemman kerran HS:n vapaan kolumnistin, tietokirjailija Tommi Uschanovin kirjoitus. Se käsitteli suuntaa, jolla koko kansakunta saadaan onnellisimmaksi. Lukijalle hän soi yhden suunnan. Oikean?
Yhdistin kirjoituksen erään professorin aatoksiin. Hän ehdotti rikkaiden verotuksen korottamista, jotta tasa-arvolle saataisiin tulevaisuudessa keskeisempi asema. Professorin ajatus tyrmättiin niputtamalla yhteen Venezuzla ja Norja. Mitä yhteistä niillä sitten on? Vastaus yllätti - öljy! Aine, jonka hinta on paljon vaihdellut. Rahaa tuli ensin 130 tynnyrin hinnalla, ovista ja ikkunoista. Nyt tilanne on melkoisesti muuttunut. Alle 50:llä eurolla tynnyrin hinta ei enää naurata.
Kun jostain on löytyy öljyä, on kaksi perinteistä tapaa menetellä. Toinen on Venezuelan valinta: kaikki heti kulutukseen. Verot alas ja kansan suosio on varma. Norja menetteli täysin eri tavalla. Poliitikot perustivat valtion sijoitusrahaston, johon öljyvarat talletettiin. Ne tulot säilöttiin vastaisen varalle. Samalla säilytettiin veroaste korkeana, suunilleen Suomen tasolla. Euroopasta löytyy toinenkin öljyvaltio, joka menetteli Venezuelan tapaan: Britannia ja Margaret Thatchser! Taas yllätys. Oliko Thatcher roisto vai hyvä poliitikko? Lukija päätelköön.
Se on kyllä tiedettiin, että Hugo Chavez oli vasemmistolainen, Thatcheria taas yleisesti pidetään oikeiston satraappina. Hämmentynyt ajatukseni lennähti lähelle, kuntapolitiikkaan. Onko Kotkan heinäkuussa ikiaikaisesta omaisuudestaan saatava raha käytettävä Norjan malliin vaiko lähestyvätkö vaalit liian nopeasti. Poliitikkojen tehtävä on nyt löytää rahalle viisas käyttö. Läytävätkö ne? Taidan uskoa sitä professoria, joka sanoi: "Talouselämä on mutkikkaampaa kuin kaikkialla osataan tajuta.
Yhdistin kirjoituksen erään professorin aatoksiin. Hän ehdotti rikkaiden verotuksen korottamista, jotta tasa-arvolle saataisiin tulevaisuudessa keskeisempi asema. Professorin ajatus tyrmättiin niputtamalla yhteen Venezuzla ja Norja. Mitä yhteistä niillä sitten on? Vastaus yllätti - öljy! Aine, jonka hinta on paljon vaihdellut. Rahaa tuli ensin 130 tynnyrin hinnalla, ovista ja ikkunoista. Nyt tilanne on melkoisesti muuttunut. Alle 50:llä eurolla tynnyrin hinta ei enää naurata.
Kun jostain on löytyy öljyä, on kaksi perinteistä tapaa menetellä. Toinen on Venezuelan valinta: kaikki heti kulutukseen. Verot alas ja kansan suosio on varma. Norja menetteli täysin eri tavalla. Poliitikot perustivat valtion sijoitusrahaston, johon öljyvarat talletettiin. Ne tulot säilöttiin vastaisen varalle. Samalla säilytettiin veroaste korkeana, suunilleen Suomen tasolla. Euroopasta löytyy toinenkin öljyvaltio, joka menetteli Venezuelan tapaan: Britannia ja Margaret Thatchser! Taas yllätys. Oliko Thatcher roisto vai hyvä poliitikko? Lukija päätelköön.
Se on kyllä tiedettiin, että Hugo Chavez oli vasemmistolainen, Thatcheria taas yleisesti pidetään oikeiston satraappina. Hämmentynyt ajatukseni lennähti lähelle, kuntapolitiikkaan. Onko Kotkan heinäkuussa ikiaikaisesta omaisuudestaan saatava raha käytettävä Norjan malliin vaiko lähestyvätkö vaalit liian nopeasti. Poliitikkojen tehtävä on nyt löytää rahalle viisas käyttö. Läytävätkö ne? Taidan uskoa sitä professoria, joka sanoi: "Talouselämä on mutkikkaampaa kuin kaikkialla osataan tajuta.
Kommentit