Siirry pääsisältöön

Professori

Ihmisten mielipiteet ovat kuin liekehtivä kirjo. Jos jokainen pitäisi pysyvinä omat mielipiteensä. olisi niiden hallinta helppoa  Mutta kun ohjaavia sanoja satelee monesta suunnasta, mielen ja ajatuksen kenttä sotkeutuu. Minun sisintäni sotki pahemman kerran HS:n vapaan kolumnistin, tietokirjailija Tommi Uschanovin kirjoitus. Se käsitteli suuntaa, jolla koko kansakunta saadaan onnellisimmaksi. Lukijalle hän soi yhden suunnan. Oikean?

Yhdistin kirjoituksen erään professorin aatoksiin. Hän ehdotti rikkaiden verotuksen korottamista, jotta tasa-arvolle saataisiin tulevaisuudessa keskeisempi asema. Professorin ajatus tyrmättiin niputtamalla yhteen Venezuzla ja Norja. Mitä yhteistä niillä sitten on? Vastaus yllätti - öljy! Aine, jonka hinta on paljon vaihdellut. Rahaa tuli ensin 130 tynnyrin hinnalla, ovista ja ikkunoista. Nyt tilanne on melkoisesti muuttunut. Alle 50:llä eurolla tynnyrin hinta ei enää naurata.

Kun jostain on löytyy öljyä, on kaksi perinteistä tapaa menetellä. Toinen on Venezuelan valinta: kaikki heti kulutukseen. Verot alas ja kansan suosio on varma. Norja menetteli täysin eri tavalla. Poliitikot perustivat valtion sijoitusrahaston, johon öljyvarat talletettiin. Ne tulot säilöttiin vastaisen varalle. Samalla säilytettiin veroaste korkeana, suunilleen Suomen tasolla. Euroopasta löytyy toinenkin öljyvaltio, joka menetteli Venezuelan tapaan: Britannia ja Margaret Thatchser! Taas yllätys. Oliko Thatcher roisto vai hyvä poliitikko? Lukija päätelköön.

Se on kyllä tiedettiin, että Hugo Chavez oli vasemmistolainen, Thatcheria taas yleisesti pidetään oikeiston satraappina. Hämmentynyt ajatukseni lennähti lähelle, kuntapolitiikkaan. Onko Kotkan heinäkuussa ikiaikaisesta omaisuudestaan saatava raha käytettävä Norjan malliin vaiko lähestyvätkö vaalit liian nopeasti. Poliitikkojen tehtävä on nyt löytää rahalle viisas käyttö. Läytävätkö ne? Taidan uskoa sitä professoria, joka sanoi: "Talouselämä on mutkikkaampaa kuin kaikkialla osataan tajuta.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla.

Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena.

Naisten rangaistusleiri Karhula…

Uutinen

Viides kierros ei tuonut ratkaisua sekavana jatkuvaan vyyhteen. Englannissa kyllä vakuutettiin, että neuvottelut olivat askel hyvään suuntaan. Pääministeri Teresa May näytti kuitenkin joutuneen sitä- vastoin aikamoiseen sekasotkuun. Se oli ainakin SK:n no 41:ssa tulkittu mielipide. Hänen asemansa oli konsrvatiivipuolueen johdossa alkanut todella horjua. Yritykset kohentaa puolueen mainetta olivat varsin kolhiintuneet.

Kaikkinainen tyytymättömyys brexitiä kohtaan kohosi huippuunsa. Siellä osa saman aatteen edustajista alkoi avoimen kapinan pääministeriä vastaan. Sama kokous oli Teresa Mayn kannalta täysi pannukakku. Linjapuhe epäonnistui ja se keskeytettiin tahattomin yskänkohtauksin. Hänelle ojennettiin jopa lomake, jolla tarjoudutaan eristäytymään koko brexit-tavoitteesta. Ja kapinaliike sen kuin vain lisääntyi. Jo 30 kansanedustajaa alkoi epäillä.

Konservatiivien äänisaalis kutistui ennenaikaisissa vaaleissa 13 paikan verran. Vastaavasti labour-puolue sai ääniosuudekseen noin 40 pro…

Molemminpuolista uhoa

Presidentti Putin pani maailman hätkähtämään Krimi-operatiollaan. Alkoiko uusi kylmä sota Euroopassa? Varmaa on, ettei kukaan sellaista toivo juuri kun Eurooppa on toipumassa viimeisestä taantumakaudestaan. Putin on saanut hyväksyviä hurraahuutoja omiltaan, mutta pääseekö tilanne vielä eskaloitumaan?  Sisältääkö lännen hyssyttely sittenkin toimia, joita Venäjän olisi odotustensa vastaisesti pakko kuunnella? Ottiko presidentti Putin huomioon, ettei vastustaja kaikkea huutamalla sano? Kyllä, sen Moskova tajusi varmasti. Kremlillä on hyvät tulkit.
Kansalaiset ovat panneet merkille USA:n presidentti Obaman puheenvuoron. Pinnallisesti se vaikutti hyttysten läpsyttelyltä. Tosiasiassa kannatti kiinnittää huomio hänen sanomansa sisimpään ytimeen. Sen mukaan - Yhdysvallat ja Eurooppa yhdessä - eivät tule antamaan noin vain anteeksi tämänkaltaisia Krimi-operaatioita. Vastavetona Amerikka alkaa aivan varmasti varautua muun muassa oman liuskekaasunsa nopeutettuihin toimituksiin Eurooppaan. Tätä …