Siirry pääsisältöön

Professori

Ihmisten mielipiteet ovat kuin liekehtivä kirjo. Jos jokainen pitäisi pysyvinä omat mielipiteensä. olisi niiden hallinta helppoa  Mutta kun ohjaavia sanoja satelee monesta suunnasta, mielen ja ajatuksen kenttä sotkeutuu. Minun sisintäni sotki pahemman kerran HS:n vapaan kolumnistin, tietokirjailija Tommi Uschanovin kirjoitus. Se käsitteli suuntaa, jolla koko kansakunta saadaan onnellisimmaksi. Lukijalle hän soi yhden suunnan. Oikean?

Yhdistin kirjoituksen erään professorin aatoksiin. Hän ehdotti rikkaiden verotuksen korottamista, jotta tasa-arvolle saataisiin tulevaisuudessa keskeisempi asema. Professorin ajatus tyrmättiin niputtamalla yhteen Venezuzla ja Norja. Mitä yhteistä niillä sitten on? Vastaus yllätti - öljy! Aine, jonka hinta on paljon vaihdellut. Rahaa tuli ensin 130 tynnyrin hinnalla, ovista ja ikkunoista. Nyt tilanne on melkoisesti muuttunut. Alle 50:llä eurolla tynnyrin hinta ei enää naurata.

Kun jostain on löytyy öljyä, on kaksi perinteistä tapaa menetellä. Toinen on Venezuelan valinta: kaikki heti kulutukseen. Verot alas ja kansan suosio on varma. Norja menetteli täysin eri tavalla. Poliitikot perustivat valtion sijoitusrahaston, johon öljyvarat talletettiin. Ne tulot säilöttiin vastaisen varalle. Samalla säilytettiin veroaste korkeana, suunilleen Suomen tasolla. Euroopasta löytyy toinenkin öljyvaltio, joka menetteli Venezuelan tapaan: Britannia ja Margaret Thatchser! Taas yllätys. Oliko Thatcher roisto vai hyvä poliitikko? Lukija päätelköön.

Se on kyllä tiedettiin, että Hugo Chavez oli vasemmistolainen, Thatcheria taas yleisesti pidetään oikeiston satraappina. Hämmentynyt ajatukseni lennähti lähelle, kuntapolitiikkaan. Onko Kotkan heinäkuussa ikiaikaisesta omaisuudestaan saatava raha käytettävä Norjan malliin vaiko lähestyvätkö vaalit liian nopeasti. Poliitikkojen tehtävä on nyt löytää rahalle viisas käyttö. Läytävätkö ne? Taidan uskoa sitä professoria, joka sanoi: "Talouselämä on mutkikkaampaa kuin kaikkialla osataan tajuta.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rangaistussiirtola

Kaikki työvoima: aikuisuuden portille kasvaneet lapset, osa rintamalta lomilla kävijöistä, voimissaan olevat vanhukset ja tietysti kaikki sopivan ikäiset naiset haalittiin mukaan sodan 1941-1944 aikana huutavaan työvoiman tarpeeseen. Jo puolimiljoonaiset rintamavoimat lohkaisivat osansa monenlaisten töiden tekijöistä. Siihen vain oli pakko sopeutua.  Erikoisministeriö huolehti siitä, että maan oma elinkeinoelämä, ja osin myös vienti, pyöri sodan jatkuessa tilanteen vaatimalla tasolla. Historiasta olemme saaneet lukea, kuinka vankiloista värvättiin vapaaehtoisia rangaistusvankeja taistelujoukkoihin ja linnoitustöihin. Osa pakeni, vaihtoi puolta ja valtaosa taisteli. Yleensä kertomukset ovat käsitelleet miesten osuutta, naisten osuus, paitsi lottien palvelua on ollut tuntemattomampaa. Sen sijaan niin paljon ei ole kerrottu kaikkien naisten työstä, varsinkaan silloin kun sitä käytettiin rangaistuksena. Se ymmärrettiin sodan varjopuolena, mutta pakollisena. Naisten rangaistusleiri Karh

Mielenilmaus

Koko moniselkoinen hässäkkä näyttää lopulta viittovan tiettyyn tavoitteeseen: tuleviin eduskuntavaaleihin ja pelkoon puoluen kannatuksessa niissä. Parhaiten se näkyy änkeimpien demareiden ajatusharhailussa ja välikysymyskeskusteluissa.  Entisen valtionvarainministerin Antti Rinteen luulisi olevan selvillä maan talouden nykyisestä tilasta ja toimivan sen mukaan. Mutta ei. Puolueen etu sivuuttaa kirkkaasti valtakunnan edun. Niin paljon oman puolueen gallup-kannatus suistaa puoluepomon politiikkaa. Viimeisin ponnistus on sitten tuonut pinnalle, vanhan - toki omalla tavallaan arvostetun Ihalaisen - selvittämään uudestaan yhdyskuntasopimusta. Tämä todistaa, että sosiaalidemokraattien hätä on todellinen. Aikanaan SAK veti takaisin julkisuudesta Lohtander-mainoksen. Nyt olisi samanlaiseen aihetta, kun melkein koko kansa tietää eletyn jo liian kauan velaksi. Katkaisu on nyt pakko tehdä, Mitä sitten, jos kansa kääntyykin ns. mielenilmaisijoita vastaan. Varsinkin kun ensi vuonna - näilläkin ha

Nousukausi

Aito myyntipäällikkö sen tietää, nimittäin nousukauden pituuden. Niin ainakin SK 13-15 väittää. Historiasta voimme lukea, kuinka  yhdessä olemme tunaroineet ja siksi toivuimme muita hitaammin. Lisäksi Suomi koki Nokian romahduksen ja Venäjän hyytymisen. Maamme sai siis enemmän vaikeuksia syliinsä kuin muut talouden kärkimaat, joilla tuotanto oli monipuolisempaa kuin meillä. Tämän ohella Kiinan pörssiromahdusta silloiset asianantuntijat pitivät  mahdollisena. Sen vuoksi korjailtiin väärään suuntaan. Lähes kaikki olivat sen ennusteen takana. Nyt siis uskotaan taas myyntipäälliköiden arviontiin. Elämme terveesti, olemme onnellisisa. Nousukautemme jää täten myyntipäälliköiden arvion varaan. Niin ainakin uskoo Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Markkinat lähettävät jo sellaisia signaaleja, että USA vaipuu taantumaan jo kahden vuoden kuluttua! Saadaan nähdä, toteutuuko tämä arvio. Olemmeko juuri nyt kulkemassa ylös vai alaspäin? On siinä poliitikoilla pohtimista, kun eivät osaa nykyist