Siirry pääsisältöön

Bluffi

Ihmiset uskovat monenlaisiin asioita. Monimutkaisessa maailmassa uskominen on yhä yleisempää. Tolkuttajia kyllä riittää. Tämän päivän HS kyllä hätkähdytti näkökulmallaan. Se puhui bluffina, brexitistä. Väitti että nyt valheiden mittakaava alkaa tulla esiin. Todelliset neuvottelut Brysselissä alkavat viimein. Väite kuului, että noin sata brexit-neuvottelijaa papereineen on saapunut kuulemaan, mitä EU tulee erosta vaatimaan. Summa lienee hätkähdyttävä, ehkä setelikasaltaan 100 mrd:n luokkaa.

Britit tietenkin puolustavat oman äänestyksensä tulosta. Kun he ensimmäisen kerran tutustuivat EU:n papereihin, he nimittivät EU:n vaatimuksia "kiristykseksi" ja toivottivat koko Euroopan yhteisön "suksimaan kuuseen". Jotkut sikäläiset poliitikot olivat sitä mieltä, ettei saarivaltakunnan pidä maksaa penniäkään erostaan. Sitä vastoin kaikki brexitillä säästvät varat täytyy panna sairaanhoitajien palkkoihin, kipulääkkeisiin ja stetoskooppeihin. Yli kolmesataa puntaa joka viikko. Kaunista!

Nyt kansanäänestyksessä lausuttujen valheiden mitta alkaa kuulemma paljastua. Mitään säästöä ei ole syntymässäkään. Raha on helpoimmin taskulaskimilla hahmotettavissa. Jotkut diplomaatit väittävät britittien olevan jopa bluffareita, eivät paljasta kättään ennen kuin on pakko. Neuvottelutaktiikkaa parhaimmillaan. Rahamies tai ei. Siirtomaavallasta on jo aikaa, rahat kyllä ovat melkoiselta osaltaan jo perilliset tuhlanneet.

Onko Britannian hallitus nyt kaaoksessa, sitä on vaikea arvioida. Jonkinlaisessa sekaannuksen tilassa se kuitenkin papereitaan selailee.Viimeisen tiedon mukaan elokuun lopulla sitten kuullaan, mihin britit ovat pohtineet, kun sanoivat eroavansa. Söivätkö he käärmesoppaa. Yhä useampi kuitenkin veikkaa, että neuvottelijoilla ei ollutkaan toistaiseksi mitään mandaattia puhua koko rahasta. Ovat setelit suuria. Toteutuuko brexit bluffina, sen näemme muutamien neuvottelujen jälkeen.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…