Siirry pääsisältöön

Purkaminen

Kotka on vanhanaikainen. Moni rakennus on niin kannattamaton, etteivät sen antamat tulot enää peitä äärimmäisyyteen tiukattuja menoja. Kuten tyhjät koulut. Purkupäätös edessä? On hyvin todennäköistä, että vasta esimerkin voima alkaa vaikuttaa. Kun raivaustraktorit aloittavat ensimmäisen rakennuksen hajoittamisessa, Ei pysähdytä varojen puuttuessa enää pelkästään inventoimaan purettavia, vaan huomataan, että tontistakin saadaan jotain.

Aika luo uutta arkkitehtuuria. Teräs ja lasi muokkaavat näkymää. Huleveden kohoava verotus asettaa omia vaatimuksiaan. Tarkat saksalaiset ovat huomannneet, että taivaalta sataneella vedellä, tontin koolla, ja katon muodolla on saatavana etuja. Kerrokset ovat jo aikoja saaneet muodokseen korkeuden ja kapeuden, koska keskusta kaikkialla on tiheä. Germaaninen arkkitehtuuri etenee. Puntaroitavaksi vain jää, kuinka rohkeasti uutta luodaan. Kookkailta tuntuvia omakotitalojen tontteja ja tyhjiksi jääviä autosuojia yhdistellään kerrostalojen perustuksiksi.

Tietysti purku aiheuttaa menetyksiä. Uuden rakentaminen johtaa väistämättä omaisuuden uusjakoon. Tämähän ei ole mikää uusi vaihtoehto, uuteen on vain varauduttava ja sopeuduttava. Uusi aika luo uudet tekniikat. Länsi-Suomeen syntyy aina lisää työpaikkoja. Ja se jos mikä huolestuttaa. Täällä syntyy vain suunnitelmia, joiden toteutuminen ei ole lainkaan varmaa. Suomen väestö on tilastollisesti siirtymässä pääkaupunkiseudulle ja länteen.

Mikä on presidentti Putinin puheen sisältö, kun hän syyskesällä Savonlinnassa käy Oopperajuhlilla?
Mitä hän sanoo 100 -vuotiaalle Suomelle? Ojentaako hän meidän pidetylle presidenttiparillemme pelkkiä makoisia porkkanoita?  Kulttuuria? Tällä kertaa ehkä, toisena päivänä tulee sitten sitä toista. Mutta Kotka-raukan tulevaisuus näyttää köyhältä. Ruotsi nappasi suuren akkutehtaankin."Suomen suurimman meritapahtuman" kannattavuus on ehkä yliarvioitu. Muutama karnevaalipäivä ei tuloa tuota polttavaan tarpeeseen asti. Nähkää aika.








 .

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…