Siirry pääsisältöön

Media

Tiedot läpinäkyviksi on veronmaksajien ehdoton vaatimus. Näin ovat kaikki puolueet vaatineet, jo vuosikausia. Niin suurissa kuin pienissäkin valtioissa. Onko maksajan ääntä kuultu ja toimitaanko sen mukaisesti? Kyllä media parhaansa yrittää, mutta kun demokratiassa välttämättömät "seuraavat vaalit" lähestyvät, sävy saattaa värittyä. Yleensä se kääntyy jokseenkin huomaamatta. Some on sitä paitsi tuonut uuden puolustautumisen suunnan. Ns.demokratian häiriköt ovat lisääntyneet.

Lehdellä kuin lehdellä on linjansa. Pääkirjoituksia sorvaavat tavallisesti kokeneet kirjoittajat. He väistelevät kirjoituksissaan taidolla suurimmat häiriköt, jotka vaalien lähestyessä kasvavat kuin rikkaruohot. Jopa pääkirjoittajiksi tarjoutuvat tuntevat kykynsä riittävän oman uskomuksensa julistukseen. Uskomuksia riittää, mutta demokratia pääsääntöisesti säilyy. Toivottavasti julkaisijat muistavat poliittisen ilmaston muutuessa omat keskenään kehitetyt sääntönsä.

Eräässä suhteessa media pysyy vanhanaikaisena. Sivuasetelma ratkaisee uutisten tärkeyden. Nykyisin välttämättömät mainokset valloitavat yhden tai kaksi ensimmäistä sivuaukeamaa.  Se on pakko sietää. Tekstareissa ovat kauan viihtyneet kirjoitukset 80 turhasta, työtään säästävästä suunnittelijasta, joista kuulutaan maksavan veronmaksajilleen paljon. Sen saattamisesta tutkimuksen kauttaa järjestykseen, media voi auttaa. Myös tekstareiden karsiminen on taitotyötä. Ne ilmaisevat kansan tahdon.

Tiedot läpinäkyviksi on myös demokratian keskeinen vaatimus. Jos kansa vaatii tarkennettuja tietoja suurten matkustajaristeilijäiden kustanuksista. niitä on siis pakko ajan mittaan antaa. Ei maailma sillä ponnahda eteenpäin, että joskun on pakko jotain hulluakin yrittää. Kaikella on hintansa ja jossakin tulee vastaan se raja, johon lehden maksavat lukijat ja veronmaksajat haluavat ja kykenevät. Verrattuna ulkomaiseen kiihoituksilla kirjoitteluun, meikäläinen media on vielä kiltti.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urheilijoita

Markkinoiden seuraaminen sai vanhuksenkin muistelemaan karhulalaisen lentopallon syntyvaiheita. Lähinnä silloin aamuyön ajatus kohdistui Montosen veljessarjaan ja heidän elämänkohtaloonsa. Montosen veljesten tutuksi tuli perheemme lasten, sopimattomaksi jääneiden, vaate- ja kenkälahjoituksen kautta.Pojat asuivat silloin Syväsalmen lastenkodissa, jossa he loistivat voimistelijoina ja vauhdittomissa pituushypyissä. Siihen aikaan ei vielä ollut sosiaalilainsäädäntöä. Sen sai aikaan vasta sosiaalidemokraattisen Matti Kuusen kirjoittelu sodanjälkeisessä ajassa. Syväsalmen lastenkoti eli myös silloisessa köyhyydessä, paljolti lahjoitustenkin varassa.

Oli vain luonnollista, että urheilulahjakas Montosen veljeskunta, Heikin ja Kyöstin johdolla, ohjautui Popiniemen Ponnistukseen. Keskeisenä harrastuksena, hyvin siihen aikaan ja veljesten harrastuksiin sopinut lentopallo. Veljesten vanhimpia en muista. Kytiksi-kutsuttu loukkaantui vakavasti varusmiespalveluksessa. Hän hoiti aluksi valmentajana …

Pelisäännöt

Kanavassa no 1/2028 (HJ) pohtii muuttaako some demokratian pelisäännöt. Ajatus sulkee näin presidenttivaalien esi-iltana monet tärkeät aiheet kultaisen sijansa. Taas kerran, kaikkien suhteiden keskiössä, näyttää olevan se mahtivoima, joka kykenee lähes kaikkeen. Valta. Tätä voimaa on tutkittu paljon. Yleisesti on tultu toteamukseen, etää valtaa käyttää se, joka kykenee saamaan asiat edistymään. Sitä on nopeasti muuttuvissa tilanteissa aina sillä, joka kykenee muutoksen suunnan havaitsemaan.

Se sääntö on tietenkin pätevä jo vanhastaan. Miten tätä periaatetta voidaan hyödyntää? Vaikeus alkaa tästä. Muutoksen sunntia on niin monen monta. Oikean valitseminen tuottaa tuskaa. Johtajille koko kenttä avautuu lottona. Agoritmitkään ole täsmällisiä, nekin voivat erehtyä. Ajatukseni suuntautuu silloin ymmärrettävästi juuri valittuun kaupunginjohtajaan. Hänen ensimmäiset linjavetonsa, joko ovat oikeita tai sitten vääriä. Tietäjiä tarvittaisiin, jos niita löytyisi. Pikaiset korjausviennit kyllä ho…

Kaupunkistrategia

Sain käsiini Kotkan kaupunkistrategian. Rohkea se ainakin oli ja kehitysjohtajan kädenjälkeä siinä näkyi. Saa sitten nähdä, miten se suunnitelma aikanaan toteutuu. Mutta jos-sanaa olisi aikaisemman kaupunginjohtajan kannattanut lukuisissa paikoissa viljellä. Se ei, itseluottamukseen vedoten, vain käynyt, lopun saatoimme havaita. Nykyisen kaupunginjohtajan asenne muistuttaa jopa uhkarohkealta. Ainakin näin vanhuksen silmissä. Siinä määrin johtajavakanssit vaihtuvat. Totista kulttuurijohtajaa Kotka, menneisyyteensä tiukasti vedoten, tarvitsee. Kehitysjohtajan kotiseuturakkaus lienee palkankorotuksella hoidettavissa. "Oh weh", sanoisi saksalainen. Tietävätkö hekään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja pitääkö olla jo huolissaan?

Kaupunkistragia tällaisella rikkaan menneisyyden kaupungilla pitää olla. Siitä emme tingi. Se on sitten eri asia, mihin asetamme painopisteemme. Koulutukseen, kulttuuriin vai kaupallisuuteen? Tietääkö Cursor Oy kaiken tulevaisuudesta? Onko siinä se stra…